TAPAA
/TAITEILIJAT 

Festivaalin teemana on menestys ja kunnia. Teema kyseenalaistaa kapitalistisen yhteiskunnan tulevaisuuden ja pohtii vaihtoehtoisia ja joustavia menestyksen määritelmiä. Valitut taiteilijat tutkivat menestyksen käsitettä modernissa yhteiskunnassa eri näkökulmista ja materiaaleista käsin, kritisoiden menestyksen ihannekuvaa ja paljastaen sen taustalla piilevän työmäärän ja uupumuksen. Taiteilijat pohtivat kuluttamisen ideologiaa, menestyksen kulttia, elämän nopeaa tahtia ja sen vastavoimia. Näyttely ravistelee Hansakäytävän kaupallista ympäristöä ja asettaa kauppakeskusten ja toimistojen rakennetun ympäristön vastakkain luonnon ja emotionaalisuuden kanssa. Teokset heijastavat henkilökohtaisia näkökulmia ja vaihtelevia tunteita menestystä kohtaan.

Osana festivaalia taiteilijat kutsuttiin neljän päivän residenssiin Easton-kauppakeskukseen, jossa he työskentelivät yhdessä ennen näyttelyn alkua.

Lue lisää taiteilijoista ja teoksista alla:

Klassisen musiikin esitys

Esitykset:
Perjantai 22.8. Klo 19:45
Sunnuntai 24.8. Klo 16:00-19:00

Echoes of Glory on sarja kitaraesityksiä, joiden tarkoituksena on tuoda ostoskeskuksen jokapäiväisen melun keskelle rauhallisia, pohdiskelevia ja hienovaraisen juhlallisia hetkiä. Projekti perustuu ajatukseen, että ”menestys” ei tarkoita äänekkyyttä, nopeutta tai tuottoisuutta, vaan hiljaista erinomaisuutta, emotionaalista syvyyttä ja ihmisten välisiä yhteyksiä.

Avajaisiltana perjantaina 22.8. ja sunnuntaina 24.8. Alan Guerra esittää lyhyitä klassisen kitaran kappaleita kulkien Eastonissa, sulautuen osaksi tilaa. Ohjelmistossa on teoksia säveltäjiltä kuten Francisco Tárrega, Heitor Villa-Lobos ja Johann Sebastian Bach – kappaleita, jotka ilmentävät sekä teknistä mestaruutta että tunne-elämän vivahteita.

Musiikki toimii pehmeänä häiriötekijänä kaupallisessa ympäristössä: se on hidas, vilpitön tarjous, joka tuo vastapainoa nopeatempoiselle shoppailulle ja kuluttamiselle. Yleisö voi pysähtyä kuuntelemaan tai vain kulkea ohi – esitys ei ole lavastettu, vaan integroitu kauppakeskuksen jokapäiväiseen rytmiin. Kitara, intiimiyden ja ilmaisun instrumentti, tarjoaa voimakkaan metaforan vaihtoehtoisille menestymisen muodoille: niille, jotka ovat sisäisiä, elettyjä ja koettuja, eikä nähtäviä tai ostettavia.

2025, videoteos, kaiuttimet

Guillot'n mukaan nykymaailman moniin ongelmiin on syynä rajoittamaton kulutus, johon nykyinen kapitalismi kannustaa ja joka on sen kannalta välttämätöntä. Hänen kokee ostoskeskuksen tuhlailevan kaupunkisuunnittelun symbolina, jossa uudet rakennukset, metroasemat ja asuinalueet edistävät ostoskeskusten syntymistä jopa olemassa olevien ostoskeskusten viereen.

Digitaalinen videoteos herättää kysymyksen: kuinka paljon pitää vielä rakentaa, ennen kuin se riittää? Guillot’n videolla kuvat ja kartat Itä-Helsingistä sekä simuloitu geometria yhdistyvät tulevaisuusvisioksi ylisuuren kulutuksen kiihdyttämästä ostoskeskusten hallitsemattomasta kasvusta.

2025, sekatekniikka, leivinpaperi

Vaikka ihminen kontrolloi muita eläviä lajeja, uusia saalistajatyyppejä kehittyy lisää. ”Kuka kuluttaa sinua?” tutkailee sellaisten uusien ravintoketjujen syntyä, joissa ihmiset ovat ravintoa. Vaikka ihmiset ovat paenneet muiden nisäkkäiden ja eläinlajien välisestä tunnetusta ravintoketjusta, nykymaailmassa ihmisiä kuluttavat  jalostetut elintarvikkeilla, pahat ajatukset, kehnosti määritellyt ongelmat, sisäiset tai ulkoiset konfliktit, yhteiskunnalliset odotukset, ympäristön pilaantuminen ja lopulta jatkuva pyrkimys hallita luontoa.

Matuseviciuten taiteellinen tutkimus tapahtuu dokumentoimalla ja keräämällä käytettyjä leivinpapereita päivällisiltä. Muodot syntyivät asettamalla jalostettuja elintarvikkeita leivinpaperille. Projekti tutkii ihmiskunnan halukkuutta hallita luontoa. Abstraktit ruokailun jälkeiset muodot viittaavat tuotteita prosessoivien ihmisten ja bakteerien sisäiseen maisemaan.

2025, videoinstallaatio

Gloryhole™ on paikka, jonka lopputulos on tuntematon – mutta johon astutaan vapaaehtoisesti. Kauppakeskuksista tutun infonäytön sijaan ruudulla näkyy dystooppinen visio, jossa Itäkeskuksesta on jäljellä vain sivilisaation jäänteet. Teos asettaa vastakkain menetyksen ja menestyksen, häpeän ja halun. Mitä meistä jää jäljelle kaiken halun jälkeen?

Gloryhole™ on luotu fotogrammetrian avulla, tekniikalla, jossa palasia suomalaisista metsistä on skannattu 3D-malleiksi ja lopulta yhdistetty surrealistiseksi maisemaksi pelimoottorin sisällä.

2025, Cyanotype on thermal paper

Samola näkee kapitalismin viljelevän jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja halua tulla parhaaksi versioksi itsestään – olipa kyseessä sitten ulkonäkö, ura tai huomio. Toisaalta nähdyksi tuleminen on hyväksynnän ja yksilöllisyyden merkki, jota pidetään terveenä ja kypsänä. Samolan installaatio lainaa Michel Foucaultin ajatusta panoptisesta katseesta. Foucaultin mukaan normatiivinen katse ulottuu yhteiskunnan kaikkiin kolkkiin ja saa yksilöt sisäistämään yhteiskunnan oletukset kuvitellen, että he seuraavat omaa sisäistä tahtoaan. Samola on käyttänyt uudelleen yli 300 ostokuittia painamalla niihin syanotyyppimenetelmällä, luoden monikerroksisia merkityksiä ja toimintoja. Jokainen paperi on todiste kaupallisesta transaktiosta, mutta kokonaisuutena ne muodostavat uhkaavamman kokonaisuuden, joka tuijottaa meitä Hansakäytävältä.

2025, Liikkuva kuva, äänimaailma

Capital Logic on installaatio, joka koostuu liikkuvasta kuvasta, generatiivisesta ääniympäristöstä ja paikkasidonnaisista eleistä. Generatiivisen teoksen äänimateriaalina on käytetty Itäkeskuksen äänimainosten tallenteita, mutta ne on täysin muokattu äänenkorkeuden muutoksilla, ajan venyttämisellä ja muilla äänimanipulaatioilla. Teos luo Itäkeskuksen ääniympäristöön aavemaisen ja absurdin tunnelman. Installaatiopaikkaa on myös muokattu erilaisilla kapitalistisen kulttuurin jäännösesineillä. Liikkuva kuva käyttää mainosten kliseitä toimimattomalla tavalla.

2025, Valokuvavedos paperille, Mordançage

Beneath the Surface tutkii rakennetun ympäristön piilotettuja kerroksia analogisten valokuvausprosessien avulla. Jokainen kuva alkaa filminegatiivina, joka kehitetään ja tulostetaan käsin taiteilijan pimiössä ennen mordançage-prosessia, jossa hopeaemulsio pehmennetään kemiallisesti, jolloin osa kuvasta nousee, vääristyy tai valkaistuu. Tämä muutos ei viittaa rappeutumiseen, vaan heijastaa puhtaiden kaupallisten julkisivujen takana olevaa konkreettista, kerroksellista todellisuutta – jotain joustavampaa ja elävämpää kuin ulkonäkö antaa ymmärtää.

2025, Performanssi ja striimaus Instagramissa

Vanhanen kuvailee itseään henkilönä, joka on viettänyt nuoruutensa pääasiassa lähiöiden ostoskeskuksissa. Näihin muistoihin liittyy ristiriitaisia tunteita, sillä nyt hän on kuluttaja-aikuisena vihdoin tervetullut ostoskeskuksiin, mutta ei halua enää viettää aikaa niissä.

Esitys kyseenalaistaa menestyksen ja häpeän mittarit, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Ollakseen uskottava, menestyksen on oltava näkyvä joko materialistisesti tai numeerisena arvona. On oltava avoin ja aito, mutta ei saa julkaista huonon päivän juttuja. Vaatimukset ovat kovat, mutta julkaisujen täytyy näyttää vaivattomilta.

Performanssi etenee kolmen päivän ajan käyttämättömässä liiketilassa ja Instagramin livestriimissä. Vanhanen tuo koko vaatekaappinsa liikkeeseen ja arvioi vaatteita yksi kerrallaan, konmari-tyyliin, hylkäämällä toiset ja säilyttämällä toiset. Mitkä vaatteet ja tanssimoovit tuovat postauksille enemmän katseluita? Entä jos kukaan ei katso, onko hän edes olemassa? Pysähtyvätkö kauppakeskuksen kävijät katsomaan? Pitäisikö heidän tuntea empatiaa jos postaukset ovat epäonnistuneita?

2022-, videoinstallaatio

Kaksi esiintyjää aloittaa pelin, jossa toisen tehtävänä on pukea toinen valkokaulusammattilaisen tai nykytaiteilijan asuun ja toisen vastustaa sitä. Peli jatkuu näin jonkin aikaa, minkä jälkeen roolit vaihtuvat, kunnes ne taas vaihtuvat. Pelissä ei ole voittajaa – se jatkuu uupumukseen asti. Pelin  ytimessä on loputon, työläs ja turhauttava valtataistelu.

Aikanaan JVC TM-1700PN -televisiomalleja käytettiin yleisesti turvallisuusmonitoreina esimerkiksi tällaisissa kauppakeskuksissa. Nykyään ne ovat suosittuja modifioitujen analogisten pelien ja visuaalisen DJ-kulttuurin piirissä. Kuvan epäselvissä reunoissa ja laitteen suuressa ja kömpelössä muodossa on jotain rauhoittavaa. Nostalgia on balsamia pettymyksen ja disillusoitumisen haavoille.

Esittäjät Minja Yletyinen ja Arto Muukka.
Kameramies ja näytelmän ajoitus Jasmin Gummerus.
Konsepti ja ohjaus Minja Yletyinen.